Helsinki-Vantaa kentällä

Mä en yleensä ole mikään ajoituksen mestari. Ja taas on koko viikon ollut sellainen olo, että matka tulee täysin väärään aikaan. Töissä iso mullistus menossa ja mun hommat liipasimella joka kuun vaihteessa. Terveys on reistannut koko syksyn ja sairastelun vuoksi sekä matkan ajankohdan takia kouluhommia on tekemättä vino pino. Kaiken moista muutakin sähellystä ja sitten vielä viime viikonloppuna Saara-kummi joutui sairaalaan ja leikkaukseen. Ei siis tosiaankaan ole ollut aikaa ja keskittymiskykyä panostaa matkavalmisteluihin ja muuten tekisi ennemin mieli jäädä kotiin nukkumaan kuin lähteä seikkailemaan. Viime hetken hermoilu tiivistyy edellisenä yönä täydelliseksi paniikiksi: siis minkä ihmeen takia mä olen lähdössä yksin mustaan Afrikkaan?? Mitä mä oikein ajattelin kun kesällä buukkasin tän matkan? Miksen varannut lepolomaa spa-hotelliin Balille? Tai jäänyt kotiin taklaamaan päälle kaatuvia ongelmia? Miksi mä oikeen rääkkään itseäni näillä keikoilla? Ja missä ihmeessä on mun lentoliput?! Nukun yöllä vain 5 tuntia.

Mutta nyt olen kuitenkin suoriutunut kentälle ihan hyvissä ajoin ja tsekannut sekä itseni että laukkuni Livingstoneen. Tästä eteenpäin kaikki on Lufthansan, Kilroyn ja Gadventuresin huomassa. Enää en voi hoitaa mitään asioita, joten nyt voin vaan yrittää rentoutua. Lomaohjelmassa on turboahdettua valohoitoa Namibian aavikolla. Ja se tulee tarpeeseen. Todella hyvä päästä hetkeksi pakoon kuilun partaalla keikkuvaa asiakasta ja muuta stressiä. Räntäsadettakaan ei tule ikävä.