mietitty paikkansa. Muuten rekka on mukava, ainoastaan jousitus on
aika kova eli vaikka tie onkin hyvä niin kyyti on pomppuista.
Ajamme rajalle. Matkalla maisemat ovat lähes pelkästään pusikkoa.
Ainoastaan yksi teollinen farmi kastelujärjestelmineen osuu matkan
varrelle. Lehmiä ei juuri ole. Raja kulkee Sambesijoella. Ylitämme
joen epämääräisellä lautalla. Lautalle näkyvät kaikki kolma valtiota:
Sambia, Namibia ja Botswana. Botswanan puolella pitää vielä
desinfioida kengät suu- ja sorkkataudin takia.
Botswanan puolella piipahdamme Super Sparissa ostoksilla.
Ostoskeskuksessa on myös KFC eli siinä suhteessa tämä maa linkittyy
lujemmin länsimaiseen sivilisaatioon kuin Suomi... ATM kieltäytyy
antanasta minulle rahaa, mutta antaa sen sijaan HIV- valistusta.
Pääsemme perille uudelle leirintäalueelle, joka myös on ihan
eurooppalaista tasoa uima-altaineen ja puhtaine vessoineen. Täällä
kaikkea ympäröi kuitenkin massiiviset sähköaita- ja piikkilankaviritelmät, joka saisi saksalaisen keskitysleirivartijan
kateelliseksi... Tällainen on viritetty myös viereisen golfkentän
ympärille.
Ennen auringonlaskua käymme jokiristeilyllä Chobe joella, siis pitkin
Namibian rajaa. Joki on hyvin matala ja sen keskellä on suuria
ruohikkoisia saaria. Virtahevot uiskentelevat jopa keskellä jokea,
kuten myös krokotiilit. Näemme kun kaksi virtahepoa ajaa toisiaan
takaa. Ensin maalla ja sitten ne syöksyvät veteen. Ne loikkivat
vedessä kuin valaat korkealle ylös vedestä. Näemme myös ryhmän suuria
Kalaharin norsuja, ko laji on maailman suurin norsulaji.
Syömme illallista leirissä. Kuskimme Chris tekee ruokaa suuressa mustassa
padassa. Kasvisyöjille on nuotiossa kypsennettyä täytettyä
folioonkäärittyä kurpitsaa, todella hyvää. Kesken illallisen iskee
taas hurja ukkosmyrsky. "Everybody, this is the rainy season!" huutaa
Mia. Roger that... Leiri peittyy veteen. Meidän teltta jää keskelle
jokea. Onneksi teltta pitää vettä hyvin. Miten olenkin taas reissussa
sadekaudella? Maa muuttuu mutavelliksi. Mia ei edes käytä kenkiä vaan
läpsyttelee paljain jaloin mudassa. No, Namibian autiomaassa tuskin
sataa.
Täällä ryömii joka paikassa isoja kiiltäviä tuhatjalkaisia.
Hämähäkkejäkin on ihan kiitettavästi, kuten myös muurahaisia.
Moskiitot jättävät minut rauhaan, mutta muutamalla matkakumppanilla on
jalat syöty todella reikäisiksi. Hiukan fiksummat käyttävät pitkiä
housuja iltaisin...
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Yöllä en paljon nuku. Mia juttelee myöhään kovaan ääneen norjalaisten kanssa. Päätän, etten lähde aamulla game drivelle. Mielummin nukun pidempään… Olen sitä paitsi jo nähnyt käytännössä kaikki nämä elukat Serengetissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti