“I have always loved the desert. One sits down on a desert sand dune, sees nothing, hears nothing. Yet through the silence something throbs, and gleams...” ― Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince
torstai 5. tammikuuta 2012
3.1. Tiistai
Aikaisemmillakin reissuilla on lopussa ollut sellainen fiilis, että voisin jäädä matkanpäälle vielä pidemmäksikin aikaa. Mutta ikinä ei ole kotiin lähtö ahdistanut yhtä pahasti kuin nyt. Viimeiset päivät Kapkaupungissa ovat olleet upeita ja olen jo alkanut kiintyä matkaseuraan, vaikka välillä hermot ovat olleet todella kireällä. Yhteinen kärsimys kuitenkin yhdistää? Paluu pimeään, sateiseen ja ahdistavaan Suomeen ei kiinnosta tippakaan. Mielummin jäisin tänne ikuiseen kesään asustelemaan telttaan keskelle savannia.
Kotiin päästyäni on sisko onneksi tullut vastaan kentälle. Se nostaa mielialaani huomattavasti. Perhe ja ystävät ovat kuitenkin hyvä syy palata kotiin, vaikka elämä räntäsateessa ja pimeydessä ei muuten niin hilpeää olekaan. Siitä huolimatta heti kotiin päästyäni avaan tietokoneen ja alan tutkailla, mitä maksaisi matkustaa trans-siperian rataa Mongolian kautta Pekingiin... Gadveturesilta löytyisi näköjään sillekin reitille ryhmämatkoja.
2.1. Maanantai
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Jatkamme matkaa Hyväntoivonniemen kärkeen. Nousemme ylängölle, jossa puuton maisema muistuttaa Skotlannista näkemiäni kuvia.
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Perillä kärjessä kiipeilemme merkittyjä polkuja rantakalliolla majakalle sekä ihan niemen kärkeen. Näen kaukana alhaalla tyrskyjen keskellä uiskenteleviä hylkeitä. Olemmme niin ylhäällä, että hylkeet hädin tuskin erottuvat.
Kuvan keskellä hylje:
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Ajamme vielä niemen toiseenkin kärkeen, länsipuolelle, jossa meri on paljon hurjempi kuin idässä. Rantakallioilla pesii suuria merimetsoryhmiä. Kauempana rannalla käyskentelee myös strutseja (miten ne täällä ovat, asutuksen ympäröiminä?). Ja vieläkin kauempana leijasurffarit hyppivät aalloissa.
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Kun ajamme takaisin auringonlaskun aikaan näkymat rantatieltä ovat huikeat. Illalla olen rättiväsynyt, mutta muut saavat minut houkuteltua mukaansa juhlimaan matkan päättymistä. Lainaan Lauralta mekkoa ja kenkiä, koska en jaksa lähteä omalle hostellille vaihtamaan vaatteita. Erittäin hauska ja vauhdikas ilta!
From Overlanding-reissu Afrikkaan |
1.1. Sunnuntai
Iltapäivän vietä Two Oceans akvaariossa. Pidän siitä erittäin paljon, jopa enemmän kuin vaikkapa Etoshan luonnonpuistosta. Akvaariossa on kaksi suurta meriakvaariota. Toisessa on isoja petokaloja, kuten yli parimetrisiä haita, rauskuja ja iso möhkökala. Toinen on tehty vastaamaan rannikon levämetsiä. Monta metriä korkeat leväpuut huojuvat keinotekoisissa mainingeissa. Suuret kalat leijuvat kuin ilmassa levämetsikössä. Vaikutelma on hyvin aito. On mielyttävän meditatiivista istua ja tuijottaa rytmikkäästi huojuvaa vedenalaista maisemaa. Pienemmissäkin akvaarioissa riittää katsottavaa. Pidän etenkin meduusoista.
Illalla syön poikien ja Katen kanssa irlantilaisessa pubissa. Joudun myöhemmin illasta vielä selittämään Ritchille, miksi heitin häntä tyhjällä tölkillä....
31.12. Lauantai
Lisäys matkatavaralistaan:
-lämmin fleecehuppari
-kaksinkertainen pyykkinaru (ei tarvita pyykkipoikia)
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
30.12. Perjantai
Tänään edessä on pitkä ajomatka. Ajamme koko matkan juurikaan pysähtymättä Kapkaupunkiin. Matka sujuu jouheasti. Aluksi maisema on karua kivikkoa kuten Namibiassa, mutta sitten joenuomien pohjalla alkaa näkyä vettä. Ensin maisemaan ilmestyy sitruunametsiä ja sitten valtavia vehnäpeltoja. Enpä ole ennen nähnyt yhtä lihavia lehmiä.
Lopulta näkyviin ilmestyy Table Mountain, olemme perillä. Kapkaupunki on hieno, mutta hiukan tunnelmaa pilaavat sähköaidat, "armed response" kyltit ja oppaiden varoittelut siitä, miten helposti täällä joutuu ryöstetyksi. Illalla syömme yhdessä merenrannalla italialaisessa ravintolassa. Kaikki ovat selvästi helpottuneita siitä, että melko rankka matka on ohi. Osa on istunut rekassa jo 50 päivää, Ugandasta saakka. Ihan kunnioitettava saavutus...