19.12. Maanantai

Ajamme Namibian rajalle ja edelleen pääkaupunkiin Windhoekiin. Namibian puolella tie nousee hiukan ja näkymä avautuu yli suunnattoman pöpelikön peittämän maan. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtää laajaa aluetta maata kerralla. Vihdoinkin jotain vaihtelua maisemaan. Botswana on maisemiltaan varmaan tylsin paikka tällä planeetalla. Päiväkausiin emme ole nähneet mitään muuta kuin viivasuoran tasaista pusikkoa. Voin edelleen raportoida, että Afrikassa ei tosiaankaan ole tilasta pulaa. Windhoekin seudulla alkaa sentään olla jopa vuoria sekä komeita maatiloja joiden pihoilla kasvaa palmuja ja sypressejä.

Itse Windhoek hyvin moderni. Keskustassa on toimistopalatseja, iso Hilton hotelli sekä suuri määrä autokauppoja. Myynnissä on mersun ja bemarin kaliimpiakin malleja, sekä tietysti runsaasti nelivetoja. Keskustaa ympäröivät vauraat omakotitaloalueet. Kaupunkikuva voisi olla Yhdysvalloista jostakin paremmalta mustien alueelta, kunnes silmään osuu pari puolialastonta himba-naista, hiukset mudalla peitetyillä leteillä ja koko vartalo punaisella mudalla siveltynä. Tämä kaupunki on kuin Afrikkaan rakennettu Eurooppa. Käymme jenkkityylisessä ostoskeskuksessa, aikaa ostoksiin 40 minuuttia koska Chris hiukan eksyi matkalla. Ostan kameraan muistikortin, uuden Petzl-otsalampun rikkomani tilalle (tällä kertaa vedenpitävä) sekä uudet aurinkolasit edelleen rikkomieni tilalle. Aurinkolasien kylkiäisenä saan vielä kiinalaisen halpiskellon. Sekin tulee tarpeeseen, jotta pysyn matkan minuuttiaikataulussa. En ole varkaiden pelossa ottanut kotoa kelloa mukaan.

From Overlanding-reissu Afrikkaan

Toisella ranskankielisistä kanadalaisista, Nickillä, on jokin kurkkutulehdus ja Miakin on kipeänä. Viemme heidät sairaalaan. Ranskis saa antibioottikuurin, Mialla todetaan malaria. Mia on tehnyt tätä hommaa jo melkein neljä vuotta ja tämä on hänen ensimmäinen malariansa! Todella huonoa tuuria. Oppaat eivät syö malariaestolääkitystä koska sitä voi syödä vain kuukauden kerrallaan. Chris parka joutuu nyt pyörittämään koko showta muutaman päivän ajan. Kaiken lisäksi tämä on Chrisin ensimmäinen varsinainen reissu näille nurkille. Hän on ollut Gadventuresilla töissä vasta pari kuukautta.

Tällä kertaa majoitumme tasokkaaseen hotelliin. Ihan mukavaa saada nukkua välillä oikeassa sängyssä. Illalla illallinen Joes Beer Housessa. Ravintola on suuri ja viihtyisä ja saksalaisten turistien suosiossa. Kai täällä paikallisiakin käy, siis valkoisia? Mustia on vai työntekijöinä. Ruokalistalla mm seepraa, strutsia, krokotiiliä ja antilooppia. Syön Sceleton Coast (Luurankorannikko) kalalautasen ja saan maistaa Jeffiltä hiukan krokotiiliä.