10.12. Lauantai - 12.12 Maanantai

Matka sujuu mukavasti. Johannesburgin koneeseen viereen sattuu Etelä-Afrikkalainen Sandvikin kaivosinsinööri John. Hän näyttää minulle tietokoneeltaan kuvia Mosambikista. He kuulemman viettävät vaimonsa ja parin tuttavaperheen kanssa kaikki lomansa tettaillen ympäri eteläistä Afrikkaa. Heidän salainen suosikkipaikkansa on eräs pitkä autio hiekkaranta Mosambikissa. Korallit ovat kuulemma hienot ja kuvien perusteella valkoistaa tyhjää rantaa riittää kilometritolkulla. Heillä on jeepit ja erikoisrakenteiset perävaunut, joiden päälle avautuu suuri teltta ja kyjestä puolestaan aukeaa keittiö. Tämä on kuulemma Etelä-Afrikkalaisille normaali tapa viettää lomaa. Aika kadehdittavaa.

Vaihdan konetta Johannesburgissa. Kukaan ei huomaa/viitsi kertoa minulle, että kone tekee välilaskun Victoria Fallsiin, joka sijaitsee Zimbabwen puolella. Koska kaikki muutkin poistuvat koneesta niin minäkin kävelen ulos. Ehdin myös ostaa viisumin, mutta vasta kun alan kysellä matkatavoiden perään niin lentokenttävirkailija huomaa, että olen ihan väärässä maassa. No, eipä siinä voi sitten muuta kuin hypätä taksiin, ajaa Sambian rajalle, maksaa uudesta viisumista, hypätä edelleen sambialaiseen taksiin, ajaa Livingstonen lentokentälle hakemaan matkalaukkua ja taas uudella taksilla Waterfront Lodgeen. Tadaa! - turisti on putsattu rahoista jo ennen kuin matka on oikeastaan alkanutkaan. No, olen kuitenkin perillä ja matkatavarat myös, saavutus sekin.

Olen jo etukäteen tutkinut Lonarista, että Viktorian putouksilla on tarjolla paljon kaikenlaista äksön-aktiviteettia. Riippuliitoa, leijonien kanssa kävelyä, koskenlaskua, benjihyppyä jne. Kaikkien touhujen hinnat alkavat kuitenkin 140 dollarista. Hinnoittelu hiukan kyrsii ja koska olen muutenkin väsynyt, ja koska lodge on suorastaan hulppea, päätän jättää kaikki ekstremelajit väliin. Käyn ainoastaan katsomassa Viktorian putouksia. Sekin maksaa 20 dollaria mut hinta on kuitenkin aika kohtuullinen. Sadekausi on vasta alkamassa ja vettä on putouksissa aika vähän, mutta rotko on näkemisen arvoinen. Etupäässä kuitenkin nukun teltassani lodgen puutarhassa, ja loikoilen uima-altaan reunalla ravintolan terassilla. Terassilta aukeaa upea näkymä Sambesi-joen yli ja kauempana nousevat viktorian putouksen "savupatsaat". Putouksien vesihöyry nousee kymmeniä metrejä ilmaan kuivallakin kaudella.

Sunnuntai-iltana matkan Gadventures-osuus alkaa virallisesti. Matkaan lähdemme kuitenkin vasta tiistai aamuna. Porukassa on aika paljon kanadalaisia ja ausseja (helppo erottaa: ausseista lähtee isompi ääni) mutta myös suomalaiset Tiina ja Timo. Minun telttakumppaniksi sattuu singaporelainen Lisa. Sunnuntai illalla tilaamme koko porukka pitsat hotellin puutarhaan

Maanantaina käyn Livingstonen kaupungissa pankissa vaihtamassa rahaa ja shoppailemassa Shoprite-supermarketissa. Pyörimme myös Timon kanssa hetken aikaa paikallisella torilla.

Tämä hotellin netti maksaa 5 dollaria tunti joten ehkä ei ihan joka välissä viitsi surffata. Etenkin kun nopeus ei päätä huimaa. Paikalliset taksikuskit muuten kehuvat Nokian maasta taivaaseen ja esittelevät ostamiaan kopioita. He kyllä kaikki tietävät, että ko puhelimet eivät ole aitoja. Mallien nimet ovat tuulesta temmattuja ja osa puhelimista ei merkkiä lukuun ottamatta näytä tippaakaan nokialaiselta.

Vaikken menekkään täällä ylihintaiselle safarille, niin näen silti villieläimiä: hotellin terassin vieressä loikoilee lisko, n 30 metriä hotellilta näen ojassa parimetrisen krokotiilin ja erään toisen hotellin pihanurmella käyskentelee turistihuvituksena seeproja.