22.12. Torstai

Pääsin illalla nukkumaan ja aamulla herätys - yllätys, yllätys - klo viideltä. Ei tätä ihan lomailuksi voi kutsua. Lisäksi oli ihan pakko pestä hiukset, minkä vuoksi en ehtinyt kunnolla hoitaa osuuttani rekan pakkaamisessa. Gadventuresin kyydissä pääsee kyllä tehokkaasti näkemään nähtävyyksiä tiiviillä aikataululla, mutta se ei ehkä ole mun matkustustyylini. Kahdeksan tunnin yöunia olen ehtinyt nykkya vain muutaman kerran. Ei ainakaan tällä basic levelillä lähde reissuun, comfortia voisin harkita. Ongelma ei ole teltassa nukkuminen vaan ajan puute. Rekka on ihan ok ja teltassa suorastaan viihdyn. Aussiretkutkin ovat viime aikoina käyttäytyneet ihan hyvin ja olleet suorastaan mukavia. Mutta lomalla mielellään nukkuisi kunnolla.

Ajelemme koko päivän ympäriinsä rekalla, mutta näemme hyvin vähän elukoita. Viime päivien sateet ovat houkutelleet eläimet syvälle pusikkoon. Maisemat ovat kyllä ihan hienot. Puiston keskellä oleva suolatasanko on muuttunut valtavaksi matalaksi järveksi. Kaukana häämöttävä vastaranta näyttää leijuvan ilmassa. Aamupäivän aikana näemme sentään yksinäisen, viimeisillään olevan leijonanaaraan makaamassa varjossa. Se hyvä puoli tässä ajoituksessa on, että kaikilla otuksilla on nyt pienet poikaset.

From Overlanding-reissu Afrikkaan

From Overlanding-reissu Afrikkaan

From Overlanding-reissu Afrikkaan

Keskipäivällä pysähdymme lounaalle leirintäalueelle, jossa on myös iso uima-allas. Pulikoimme päivän kuumimman hetken viileässä vedessä. Tänne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Päivä on todella kuuma.

Iltapäivällä ajamme valtavien tasankojen halki. Niillä vaeltaa vain muutamia antilooppeja ja strutseja. Pysähdymme vessatauolle. Kun jonotan ei-niin-mielyttävään vessaan kuulen takaani mylvintää. Kaksi suurta Oryx antilooppia ajaa toisiaan takaa aivan muutaman metrin päästä vessasta täyttä laukkaa. Takana juokseva huitoo etumaista pitkillä sarvillaan. Se oli hieno näky! Mia panikoi lievästi tilannetta.

Ennen kuin ehdimme lähteä liikkelle joku tulee vinkkaamaan lähistöllä olevista leijonista. Ja tosiaankin, muutama kymmenen metriä vessalta tassuttelee pari naarasleijonaa. "Voitte pitää itseänne hyvin, hyvin onnekkaina" sanoo Chris "nuo kaksi olivat aivan vessan vieressä..." ja jatkaa pulisemalla päätömyyksiä mikkiin. "Se söi aamulla Beroccaa" sanoo Kate. Noin energisen tyypin kuin Chris ei pitäisi tankata C-vitamiinia.

Näemme viellä mustan sarvikuonon (black rhino) joka on hämäävästi väriltään valkoinen. Haluaisin päästä välillä ulos rekasta haukkaamaan happea ja ihailemaan maisemaa, mutta Chris ja Mia eivät siihen suostu. "Jouduitte juuri melkein leijonien syömäksi" kuuluu vastaus.

Yöpaikka on tähän astisista leirintäalueista hulppein. Ei näin hienoja taida Suomessa ollakaan. Ihan leirintäalueen laidalla on vesikuoppa, jolle eläimet tulevat juomaan. Paikalla vierailee joka yö myös sarvikuonoja. Mia suosittelee valvomaan koko yön kuopan reunalla. Ja herätys on jälleen tietysti klo 5, jonka jälkeen vielä ajelua ympäri puistoa ja sitten pitkä ajomatka Swakopmundiin. Minusta aikataulussa ei ole enää mitään järkeä. Olen jo ihan uuvuksissa ja menen mielummin nukkumaan. Ihan sama vaikka kuopalla kävisi aarnileijonia ja yksisarvisia yön aikana...

From Overlanding-reissu Afrikkaan