tiistai 27. joulukuuta 2011

26.12. Maanantai

Ilma on aamulla hyvin kylmää ja kosteaa, lähes tihkuttaa. Lähdemme taas liikkeelle. Ajamme ulos kaupungista etelään, missä aukeaa dyynimeri korkeina aaltoina. Tie on rakennettu ihan rantaan. Toisella puolella pärskyy suolavesi, toisella puolella hiekka-aallot kohoavat korkealle yläpuolellemme. Äkkiä dyynit loppuvat ja alkaa tasainen autiomaa. Merikin häviää näkyvistä.

Jonkin ajan kuluttua hiekka vaihtuu kumpuilevaan ruohotasankoon. Taivaanrantaan ilmestyy vuoria. Tilaa on valtavasti joka suuntaan... Tasangon pinnallla ajelehtivat pilvien varjot. Siellä täällä tepastelee strutseja ja välillä näkyy antilooppejakin. Saavutamme maakerrostumien raidoittamat vuoret. Ajamme niiden välissä olevaan suunnattomaan kumpuilevaan sokkeloon. Pienet purot ovat uurtaneet tasangosta labyrintin.

Seuraavalla tasangolla ruohikkopalo on polttanut laajoja alueita mustaksi. Punaiset, osittain ruohon peittämät kukkulat nousevat tasangosta. Ne ovat paikalleen juuttuneita dyynejä. Tasangolla vaeltaa lauma seeproja. Strutseja on vaikka kuinka paljon. Näen muutaman oryxinkin. Ajamme läpi isosta kanjonista, jonka pohjalla on pelkkää hiekkaa.

Keskellä tasankoa pysähdymme suurelle kyltille, jossa lukee Tropic of Capricorn. Olemme Kauriin Kääntöpiirillä. Jonkin matkan päässä, keskellä ei mitään, on huoltoasema sekä pieni leipomo. Pihalle on aseteltu vanhoja autonraatoja ja niiden ympärille kaktusistutuksia. Maaoravia juoksentelee ympäriinsä. Vanhanaikaisessa leipomyymälässä parrakas ja muutenkin erittäin karvainen setä myy "the best apple crumble ever". Ja kyllähän tuo omenapaistos on todella hyvää.

Vihdoin pääsemme perille Sossusvlein leirintäalueelle. Laitamme teltat pystyyn punaiselle hiekalle puun varjoon. Kaikki puut ovat täynnä piikkejä. Melkein kaikki kasvit ovat varustautuneet piikein, pisimmät ovat kymmenen senttiä pitkiä ja neulanteräviä. Yksi tunkeutuu Jessican varvassandaalin läpi jalkapohjaan. Yritän nyppiä pahimmat piikkiset oksat pois hiekasta telttamme paikalta. Hiekka on polttavan kuumaa, käveleminen ilman kenkiä on mahdotonta.


From Overlanding-reissu Afrikkaan

Paikassa on iso viihtyisä baari ja pieni uima-allas, jolta näkyy savannille. Vesi on lämmintä, mutta kun nousen ylös niin tuuli saa minut hetkeksi jopa palelemaan. Siitäkin huolimatta, että lämpömittärit näyttää neljääkymmentä astetta. Savannilla harhailee yksinäinen paviaani.

Illalliseksi Mia ja Chris paistavat barracudan sukuista kalaa nuotiolla. (Mom ilmoittaa haluavansa avioeron, Dad sanoo suostuvansa vain sillä ehdolla että saa lapset. Meidät kaikki 21?!)

Tuuli on puhaltanut teltan täynteen hienoa hiekkaa. Sitä on joka paikassa, kameralaukussakin. Koska ruoka on valmista vasta yhdeksältä pääsen nukkumaan vasta yhdentoista aikaan. Olisin ollut ihan valmis untenmaille jo kahdeksalta.

From Overlanding-reissu Afrikkaan

From Overlanding-reissu Afrikkaan

From Overlanding-reissu Afrikkaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti