Ajamme taas suurimman osan päivästä jotta pääsemme Okavango deltalle. Maisema pelkkää tasaista pusikkoa edelleen. Rekassa on sentään rauhallista. Ryyppyremmi vetää välillä henkeä. Perillä odottaa taas uusi leirintäalue joenrannalla. Alueella myös iso hieno ravintola ja uima-allas sekä ilmainen wlan.
Iltapäivällä osallistun pienkonelennolle deltan ylle. Joet, lammet ja eläinten tekemät polut raidoittavat horisonttiin jatkuvaa tasankoa, jonka ylitse pyyhkii satunnaisia ukkoskuuroja. Näemme jonkin verran eläimiä, kun olemme lentäneet suunnattoman riista-aidan ylitse luonnonsuojelualueelle. Eläimiä ei kuitenkaan ole paljon, joten epäilen, että emme tule näkemään juuri eläimiä kun jalkaudumme puistoon.
Illalla kirjoitan yhden päivän blogimerkinnän kännykällä uima-altaan reunalla ja saan sen lähetettyä wlanin kautta. Rajuilma ohittaa meidät täpärästi tällä kertaa. Nukun yöllä hyvin. Alan tottua telttaelämään. Ehdin jopa pestä nyrkkipyykkiä, vaikka olen tiskivuorossa. Meidät on jaettu tiimeihin, jotka tekevät vorollaan tarvittavat hommat. Tiskauksen lisäksi ohjelmaan kuuluvat rekan siivous, rekan pakkaaminen, keittiövuoro sekä lisäksi vapaavuoro.
Olen kuitenkin ärsyyntynyt, koska joudumme kiireellä tekemään hommia ja ryhmämme jäsen Kevin (Timo: kanadalainen halonhakkaaja. Jostain syystä tyyppi on kuitenkin it-alan hommissa) välttelee tehokkaasti hommia. Hän ei osallistu astioiden pesuun, ei pese kunnolla edes omaa kuppiaan joten tiskaan senkin uudelleen. Ja minähän vihaan tiskaamista! Onneksi lopulta saksalainen Jana komentaa tyyppiä niin napakasti, että kaveri alkaa tehdä edes jotain. Olen alkanut fanittaa saksalaisia suuresti viime vuosina...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti