Aamulla vielä herkullista aamiaista paikassa nimeltä Lola's, sekä tuhlaan viimeiset randit matkamuistotorilla. Joudun vielä helvettiin kaikkien näiden matkamuistojeni kanssa... Edellisillekään ei ole tilaa kotona, saatika nyt rinkassani. Ja miten ihmeessä saan nämä kotilon kuoret ja strutsin munan ehjänä kotiin?! Jätän makuupussin ja osan vaatteista hostelliin, jotta saan laukun kiinni.
Aikaisemmillakin reissuilla on lopussa ollut sellainen fiilis, että voisin jäädä matkanpäälle vielä pidemmäksikin aikaa. Mutta ikinä ei ole kotiin lähtö ahdistanut yhtä pahasti kuin nyt. Viimeiset päivät Kapkaupungissa ovat olleet upeita ja olen jo alkanut kiintyä matkaseuraan, vaikka välillä hermot ovat olleet todella kireällä. Yhteinen kärsimys kuitenkin yhdistää? Paluu pimeään, sateiseen ja ahdistavaan Suomeen ei kiinnosta tippakaan. Mielummin jäisin tänne ikuiseen kesään asustelemaan telttaan keskelle savannia.
Kotiin päästyäni on sisko onneksi tullut vastaan kentälle. Se nostaa mielialaani huomattavasti. Perhe ja ystävät ovat kuitenkin hyvä syy palata kotiin, vaikka elämä räntäsateessa ja pimeydessä ei muuten niin hilpeää olekaan. Siitä huolimatta heti kotiin päästyäni avaan tietokoneen ja alan tutkailla, mitä maksaisi matkustaa trans-siperian rataa Mongolian kautta Pekingiin... Gadveturesilta löytyisi näköjään sillekin reitille ryhmämatkoja.
torstai 5. tammikuuta 2012
2.1. Maanantai
Pojat ja Kate ovat vuokranneet auton ja pääsen heidän mukaan. Auton vuokraus on vain 50 UD dollaria per päivä, miten halpaa! Ajamme merenrantaa ulos Kapkaupungista läpi viihtyisien, vauraiden lähiöiden, niemen toiselle puolelle. Hyväntoivonniemi erottaa kaksi eri valtamerta, Intianvaltameren ja Tyynenvaltameren. Etäisyyttä on vain muutama kilometri, mutta itä puolella vesi on uimalämmintä, toisin kuin lännessä. Pysähdymme katsomaan pingviinejä. Söpöt pikku pingviinit tepastelevat valkoisella hiekalla pyöreiden kallioiden välissä. Ne ovat täysin tottuneita turisteihin. Räpsin siis runsaasti kuvia. Valitettavasti olen unohtanut bikinit kotiin, joten en en voi menna veteen pulikoimaan pingviinien sekaan. Harmistus! Rannalle on ajautunut on muutamia pitkiä merälevärunkoja. Ne ovat kuin kaapeleita. Poimin käteeni yhden lehden. Se tuntuu ihan muovilta. Haluaisin päästä sukeltamaan merilevämetsään katsomaan, miten kalat ja pingviinit puikkelehtivat merileväpuiden välissä.
Jatkamme matkaa Hyväntoivonniemen kärkeen. Nousemme ylängölle, jossa puuton maisema muistuttaa Skotlannista näkemiäni kuvia.
Perillä kärjessä kiipeilemme merkittyjä polkuja rantakalliolla majakalle sekä ihan niemen kärkeen. Näen kaukana alhaalla tyrskyjen keskellä uiskenteleviä hylkeitä. Olemmme niin ylhäällä, että hylkeet hädin tuskin erottuvat.
Kuvan keskellä hylje:
Ajamme vielä niemen toiseenkin kärkeen, länsipuolelle, jossa meri on paljon hurjempi kuin idässä. Rantakallioilla pesii suuria merimetsoryhmiä. Kauempana rannalla käyskentelee myös strutseja (miten ne täällä ovat, asutuksen ympäröiminä?). Ja vieläkin kauempana leijasurffarit hyppivät aalloissa.
Kun ajamme takaisin auringonlaskun aikaan näkymat rantatieltä ovat huikeat. Illalla olen rättiväsynyt, mutta muut saavat minut houkuteltua mukaansa juhlimaan matkan päättymistä. Lainaan Lauralta mekkoa ja kenkiä, koska en jaksa lähteä omalle hostellille vaihtamaan vaatteita. Erittäin hauska ja vauhdikas ilta!
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Jatkamme matkaa Hyväntoivonniemen kärkeen. Nousemme ylängölle, jossa puuton maisema muistuttaa Skotlannista näkemiäni kuvia.
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Perillä kärjessä kiipeilemme merkittyjä polkuja rantakalliolla majakalle sekä ihan niemen kärkeen. Näen kaukana alhaalla tyrskyjen keskellä uiskenteleviä hylkeitä. Olemmme niin ylhäällä, että hylkeet hädin tuskin erottuvat.
Kuvan keskellä hylje:
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Ajamme vielä niemen toiseenkin kärkeen, länsipuolelle, jossa meri on paljon hurjempi kuin idässä. Rantakallioilla pesii suuria merimetsoryhmiä. Kauempana rannalla käyskentelee myös strutseja (miten ne täällä ovat, asutuksen ympäröiminä?). Ja vieläkin kauempana leijasurffarit hyppivät aalloissa.
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Kun ajamme takaisin auringonlaskun aikaan näkymat rantatieltä ovat huikeat. Illalla olen rättiväsynyt, mutta muut saavat minut houkuteltua mukaansa juhlimaan matkan päättymistä. Lainaan Lauralta mekkoa ja kenkiä, koska en jaksa lähteä omalle hostellille vaihtamaan vaatteita. Erittäin hauska ja vauhdikas ilta!
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
1.1. Sunnuntai
Onnistun pujahtamaan ulos hotellista ilman ongelmia. Olen varannut huoneen lähellä olevasta paikasta The Backpack. Se osoittautuu oikein kivaksi ja kodikkaaksi. Matala sokkeloinen vanha rakennus, jossa runsaasti sisäpihaa sekä kaunis pieni puutarha ja uima-allas, josta henkeäsalpaava näkymä Table Mountainille.
Iltapäivän vietä Two Oceans akvaariossa. Pidän siitä erittäin paljon, jopa enemmän kuin vaikkapa Etoshan luonnonpuistosta. Akvaariossa on kaksi suurta meriakvaariota. Toisessa on isoja petokaloja, kuten yli parimetrisiä haita, rauskuja ja iso möhkökala. Toinen on tehty vastaamaan rannikon levämetsiä. Monta metriä korkeat leväpuut huojuvat keinotekoisissa mainingeissa. Suuret kalat leijuvat kuin ilmassa levämetsikössä. Vaikutelma on hyvin aito. On mielyttävän meditatiivista istua ja tuijottaa rytmikkäästi huojuvaa vedenalaista maisemaa. Pienemmissäkin akvaarioissa riittää katsottavaa. Pidän etenkin meduusoista.
Illalla syön poikien ja Katen kanssa irlantilaisessa pubissa. Joudun myöhemmin illasta vielä selittämään Ritchille, miksi heitin häntä tyhjällä tölkillä....
31.12. Lauantai
Vietän koko päivän shoppaillen järjettömän suuressa Century ostoskeskuksessa. Illalla syön illallista saksalaisessa ravintolassa Lisan, Patrician ja Edmundin kanssa. Ei erityisen onnistunut ilta... Olen ottanut liian vähän rahaa mukaan (buffet maksaa 60 euroa). Lisäksi olen yötä Melissan ja Breen huoneessa, eikä minulla ole avainta. Muutenkin stressaan pummilla yöpymisestä, mutta en myöskään halua mennä oman lodgeeni Observatoryn alueelle, koska Chrisin mielestä se ei ole turvallista seutua. Onneksi Melissa ja Bree ovat niin kivoja, että saan olla yötä heidän lattiallaan. Enpä olekaan ennen yöpynyt inuitien seurassa! Melissa ja Bree ovat kotoisin Vancouverista, jossa talvi on vielä karumpi kuin Suomessa ja lämpötila voi laskea jopa -50 asteeseen ja lunta saattaa olla yli 4metriä. Melissa sanoo vihaavansa lunta ja mieluiten matkustavansa jonnekin etelään talvella. Inuiti joka vihaa lunta? Hmmm...
Lisäys matkatavaralistaan:
-lämmin fleecehuppari
-kaksinkertainen pyykkinaru (ei tarvita pyykkipoikia)
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
30.12. Perjantai
Naapurileirin teinit ovat metelöineet yöllä eivätkä oman porukkamme fiilikset ole kovin korkealla. Itse kuitenkin nukuin hyvin, kiitos korvatulppien ja nukahtamislääkkeen. Loppuporukankin mieliala paranee, kun ovat muutaman tunnin saaneet nukkua rekassa. Yöllä vessassa käydessäni paikka vilisee suuria kummallisia hämähäkkiskorppioneja.Ne ovat arolukkeja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Arolukit) ja muistuttavat kovasti Aliens elokuvan hirviötä. Eivät ole kuulemma myrkyllisiä.
Tänään edessä on pitkä ajomatka. Ajamme koko matkan juurikaan pysähtymättä Kapkaupunkiin. Matka sujuu jouheasti. Aluksi maisema on karua kivikkoa kuten Namibiassa, mutta sitten joenuomien pohjalla alkaa näkyä vettä. Ensin maisemaan ilmestyy sitruunametsiä ja sitten valtavia vehnäpeltoja. Enpä ole ennen nähnyt yhtä lihavia lehmiä.
Lopulta näkyviin ilmestyy Table Mountain, olemme perillä. Kapkaupunki on hieno, mutta hiukan tunnelmaa pilaavat sähköaidat, "armed response" kyltit ja oppaiden varoittelut siitä, miten helposti täällä joutuu ryöstetyksi. Illalla syömme yhdessä merenrannalla italialaisessa ravintolassa. Kaikki ovat selvästi helpottuneita siitä, että melko rankka matka on ohi. Osa on istunut rekassa jo 50 päivää, Ugandasta saakka. Ihan kunnioitettava saavutus...
Tänään edessä on pitkä ajomatka. Ajamme koko matkan juurikaan pysähtymättä Kapkaupunkiin. Matka sujuu jouheasti. Aluksi maisema on karua kivikkoa kuten Namibiassa, mutta sitten joenuomien pohjalla alkaa näkyä vettä. Ensin maisemaan ilmestyy sitruunametsiä ja sitten valtavia vehnäpeltoja. Enpä ole ennen nähnyt yhtä lihavia lehmiä.
Lopulta näkyviin ilmestyy Table Mountain, olemme perillä. Kapkaupunki on hieno, mutta hiukan tunnelmaa pilaavat sähköaidat, "armed response" kyltit ja oppaiden varoittelut siitä, miten helposti täällä joutuu ryöstetyksi. Illalla syömme yhdessä merenrannalla italialaisessa ravintolassa. Kaikki ovat selvästi helpottuneita siitä, että melko rankka matka on ohi. Osa on istunut rekassa jo 50 päivää, Ugandasta saakka. Ihan kunnioitettava saavutus...
torstai 29. joulukuuta 2011
29.12. Torstai
Nukun hyvin. Seitsemän tunnin yöunet, miten luksusta! Ja nyt rekan nokka kohti E-Afrikkaa. Ylitämme rajan, joka kulkee Orange Riverillä. Etelä-Afrikan puolella parkkeeraamme erittäin viehättävälle leirintäalueelle joen varteen. Iltapäivän ohjelmassa piti olla melontaa joella, mutta Mia ei ole varannut veneitä meille joten ne ovatkin kaikki jo varattuja. Tylsää.
Kulutamme siis iltapäivän joessa pulikoiden ja makaillen. Ei tässä helteessä oikeen muutakaan jaksa tehdä. Onneksi leirintä alue on yksi matkamme viehättävimmistä. jokainen erikseen vuokrattava pikku nurmikkoalue on ympäröity kaisla-aidalla. Baarista on näkymä joelle ja baaria viilennetään vielä katonreunaan asennetuilla vesisumuttimilla.
Kulutamme siis iltapäivän joessa pulikoiden ja makaillen. Ei tässä helteessä oikeen muutakaan jaksa tehdä. Onneksi leirintä alue on yksi matkamme viehättävimmistä. jokainen erikseen vuokrattava pikku nurmikkoalue on ympäröity kaisla-aidalla. Baarista on näkymä joelle ja baaria viilennetään vielä katonreunaan asennetuilla vesisumuttimilla.
28.12. Keskiviikko
Tänään on loppumatkan ensimmäinen päivä. Edessä 500 km tietä. Illalla olemme jo Etelä-Afrikan puolella. Ajamme läpi erittäin kauniista laaksosta, jossa on paljon oryx-, kudu- ja springbok-antilooppeja. Haluaisin niin kovasti hyvän kuvan oryxista, mutta on yksinkertaisesti mahdotonta saada onnistunutta kuvaa rekan ikkunasta. Saan ylipäätään ikkunan auki vain A4 kokoiseksi luukuksi ja siihen mennessä kun rekka vihdoin pysähtyy ovat eläimet paenneet jo kauaksi suurta ja kovaäänistä ajoneuvoa. Olen niin turhautunut että tekisi mieli itkeä...
Takaisin leirissä muut alkavat valmistaa vielä illallista vaikka kello on jo yhdeksän. Suurin osa porukasta on jo melkoisessa tuiskeessa ja volyymi sen mukainen. Päätän jättää väliin. Laitan korvatulpat korviin ja nappaan nukahtamislääkkeen.
Merkitään siis tähän nyt oikein muistiin ettei pääse unohtumaan: tällainen rekkaryhmämatkailu ei sovi minulle. Tiukka, joustamaton aikataulu ei kertakaikkiaan vastaa minun käsitystä matkustamisen vapaudesta. Aikaa per maa on niin vähän, että voisi melkein puhua puhtaasta läpiajosta. 11 päivää Namibialle on naurettavan vähän. Maassa kannattaisi viettää ainakin kaksi kertaa pidempi aika. Tekemistä ja nähtävää riittäisi hyvinkin kuukaudeksi.
Rekalla ajelu luonnonpuistoissa on aivan älyvapaata toimintaa sekin. Ei voi juuri puhua luontokokemuksesta, kun yrittää pikku ikkunasta tiirailla luontoa TATAn moottorin jyristessä ja 21:en ihmisen kiipeillessä toistensa yli yrittäessään nähdä jonkun elikon. Nuorempien matkakumppanien teinimäinen käytös ja tauoton tyhjänpäiväinen hölinä ei myöskään paranna fiiliksiä. Tosin comfort-levelillä tuota ongelmaa ei ilmeisesti ole, koska väki niillä on selvästi vanhempaa.
Sen sijaan edellä mainitusta huolimatta olen hyvinkin tykästynyt tähän telttailuun. Olen alkanut harkita nelivetoisen camping-auton vuokrausta tai jopa ostoa. Juuri tällainen afrikaanereiden suosima erikoisvarusteltu umpinainen pick-up retkikeittiöllä ja katolle pystytettävällä teltalla olisi hyvä. Sellainen toimisi Suomessa talvella kaupunkiautona ja kesällä retkiautona. Sen kanssa voisi lähteä vaikka kuukaudeksi Viroon tai Yyteriin surffaamaan. Tai sitten voisin ottaa pidemmän vapaan ja ajaa jonnekin todella kauas...
Afrikaanerit ovat kehittäneet tettailun huippuunsa. Vai miltä kuulostaa sähköinen kattoteltta, joka napin painalluksella pystyttää itsensä 40 sekunnissa?
www.conqueror.co.za
www.frontrunner.co.za
www.howlingmoon.co.za
www.nationalluna.com
www.tentco.co.za
www.ahaweb.co.za
www.buzzardindustries.co.za
www.beekman.co.za
www.echo4x4.co.za
tässä vuokrausta:
www.bushlore.com
www.kea.co.za
Linkit ovat lehdestä www.getaway.co.za
Iltapäivällä ajamme Fish River kanjonille. Se on jollakin mittarilla toiseksi suurin maailmassa. Ja onhan tämä vaikuttava paikka. Kävelemme pienen pätkän kanjonin reunaa ja napsimme kuvia. Mia ja Chris ovat ajaneet edellemme ja kattaneet pöytään lukuisia erilaisia juustoja, viiniä ja savustettuja simpukoita. Asetamme retkituolit kanjonin laidalle ja nautimme herkuista auringon laskiessa kanjonin taakse.
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
 |
| From Overlanding-reissu Afrikkaan |
Takaisin leirissä muut alkavat valmistaa vielä illallista vaikka kello on jo yhdeksän. Suurin osa porukasta on jo melkoisessa tuiskeessa ja volyymi sen mukainen. Päätän jättää väliin. Laitan korvatulpat korviin ja nappaan nukahtamislääkkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)